Ammattikoulupoika laahustaa juuri toivottomanaan Kristall Salongin edessä ja potkii maahan kasaantuneita lumipaakkuja, kun hänen huomionsa kiinnittyy pienen matkan päässä askeltavaan laadukkaasti pukeutuneeseen joukkioon. Nämä ihmiset eivät kyllä ihan varmasti ole Skärholmenista -hän ajattelee syvällä mielessään ja alkaa kiiruhtaa askeleitaan. Itsekin melko uusiin vaatteisiin pukeutunut, paikallinen poika saavuttaa Meidät ja sanoo tylsällä äänellä suomeksi "Terve". Vastaan hänelle pienen harkinnan jälkeen ymmärtäväisellä äänensävyllä takaisin ja kysyn hyviä tapoja opettaakseni myös vointia. Poika paljastuu välittömästi feikiksi. Hän ei pysty puhumaan suomea edes kahta sanaa ja hänen kasvoilleen leviää naurettava puna, kun käännän keskustelun kielelle, jonka hän on oppinut mahdolliselta äidiltään. Poika on skärholmenilainen, ja hänen taakkansa on sama kuin kaikkien muidenkin paikallisten - hänkään ei ollut valmis, kun kaupunginosalle annettiin liian paljon, liian nopeasti.
Niistä kaupunginosista, jotka Sthlm Tours on historiansa varrella elvyttänyt, on Skärholmen ehdottomasti vakavaraisin. Kirkoista on varaa valita ja sveitsiläistä alppihenkeä on pyritty plagioimaan verorahoilla rakennetulla Bergbana-ilmaishissillä, jonka kyydissä toimettomat skärholmenilaiset voivat matkustella ylös ja alas niin kauan kuin vain lystiä riittää. Torin reunalla kohova liikekeskus on Åhlenseineen jopa ylväämpi kuin Tensta Centrum tai Sollentunan vastaava kruununjalokivi. Valitettavaa on kuitenkin se, ettei näissä kirkkaissa valoissa käy kauppaa juuri muut kuin ne, jotka kuljettavat ostoksensa pois omistusautoilla. SKHLM:ksi itsensä brändänyt kaupunginosa vain kuiskii asukkailleen niistä unelmista, joihin heillä ei ehkä koskaan tule olemaan varaa. Hyvänä osoituksena tästä ovat asuinalueen jokaisen kulman takaa löytyvät panttivapaat ostoskärryt, joita köyhällistö lykkii ympäriinsä ja pitää niitä sivistymättömyytensä ja annettujen tulevaisuudekuvien vuoksi ominaan. Kolme Suomen mittakaavalla katsottuna heikko-osaista miestä, jotka eivät ole osanneet sytyttää edes tulta tynnyriin, puhaltelevat paleleviin käsiinsä betonisen sillan alla ja suunnittelevat kovaan ääneen matkaa Karibialle.
Mutta mitä Sthlm Toursin kaltaiset vaikuttajat voivat sitten asialle tehdä? Paljonkin. Me voimme syödä lussekatt-pullan ketjukahvilan sijaan liinattomassa pöydässä, opettaa paikallisille suomea, tsempata heitä yleisesti ja kertoa siltojen alla matkasuunnitelmia laativalle ainekselle, ettei Skärholmensta kulje koskaan reittiä Karibialle.
